Nykytilanne ja taustaa
Useiden eri tutkimuksien mukaan rakennusalalla käytetyistä työtunneista noin neljännes on hukkatunteja, noin viidennes on puhdasta asennustyötä ja noin puolet on asennustyön tukitehtäviä. Nojaan tässä artikkelissa numeroissani erityisesti Christopher Görshin Aalto yliopistolle tekemään väitöstutkimukseen “Learning to see flow”. Työnjohtokoulutus olisi paras keino vähentää hukkatyön määrää.
Tutkimuksessa oleellisena on pidettävä muutamaa numeroa. Yksi niistä on asennustyön osuus kokonaistyöajasta. Se on noin 20%. Toinen on asennustyön tukitehtävistä, jonka osuus on noin 45% kokonaistyöajasta. Loput, noin 25% kokonaistyöajasta on projektin kannalta puhdasta hukkaa. Viimeinen 10% sekä hajautuu pyöristyksiin, että on muita työnosuuksia.
Näiden numeroiden valossa voimme todeta, että karkeasti 20% kokonaistyöajasta tuottaa 100% tuloista. Tämä väite perustuu siihen näkemykseen, että 20% kokonaistyöajasta on asentamista, joka on se tuote, minkä asiakas on ostanut ja mistä tämä maksaa. Asiakas ei halua maksaa valmistelevista töistä, tukitöistä tai niistä hukkatunneista. Asiakas maksaa ainoastaan valmiista tuotteesta.
Vaikka asiakas ymmärtää reaalimaailman tilanteen ja oivaltaa, että asennustyöhön kuuluu valmistelevia töitä ja että kukaan ihminen ei pysty 100% hyötysuhteeseen työsuorituksissaan, niin silti tämä maksaa vain ja ainoastaan valmiista tuotteesta.
Haluan painottaa väittämää: 20% työstä tuottaa 100% tuloista. Tuo on erittäin merkittävä asia tiedostaa. On erittäin merkittävää ymmärtää, kuinka pieni osuus kokonaistyötunneista lopulta tuottaa 100% tuloista.
Siirretään prosentti hukkaan mennesitä tunneista asennustyöhön
Noin neljännes kokonaistyöajasta menee hukkaan. Muun muassa keskustelemiseen, etsimiseen, uudelleen tekemiseen tai odottamiseen. Neljännes kokonaistyöajasta on noin tunti ja 52 minuuttia päivässä. Lähes kaksi tuntia pilkottuna eri pituisiksi osiksi hajautettuna pitkin työpäivää. Duunitorin tilastojen mukaan rakennustyöntekijän keskipalkka oli 2709€/kk vuonna 2022. Tämä tarkoittaa 18,06€/h. Tämä tarkoittaa noin 33,71€ palkkaa hukkatekemiseen. Sivukuluineen kustannus työnantajalle on siis noin 50€. Puhumattakaan siitä, että samalta ajalta jää tuottava työ tekemättä. Tämä on siis työnantajalle koituvaa hukkakustannusta keskimäärin jokaisesta rakennusalan työntekijästä jokaiselta työpäivältä.
Entä jos työnjohdollista prosessia parannettaisiin niin, että tuosta noin neljänneksestä kokonaistyöaikaa siirretään yksi prosenttiyksikkö asennustyöhön. Asennustyön tukitehtävät vaativat noin tuplamäärän työtä itse asennustyöhön nähden, joten tarvitsemme vielä kaksi prosenttiyksikköä tukitöihin. Siirretään siis hukkatunneista yhteensä kolme prosenntiyksikköä pois asennustyöhän ja tukitöihin. Yksi prosentti työaikaa on neljä ja puoli minuuttia normaalista 7,5 tunnin työpäivästä. Kokonaisuudessaan lisätään siis asennustyön määrää neljällä ja puolella minuutilla sekä tukitöiden määrää yhdeksällä minuutilla tehostamalla prosessia siten, että hukkatyötä tulee 13,5 minuuttia vähemmän päivässä.
Nyt tilasto näyttäisi siltä, että noin 21% kokonaistyöajasta olisi asennustyötä. Yhden prosenttiyksikön lisä. Yksi prosentti tuosta kahdestakymmenestä prosentista on viisi prosenttia. Kun kerran 20% kokonaistyöajasta tuottaa 100% tuloksesta, voidaan turvallisesti todeta tuloksen parantuvan 5%. Tämä laskelma ei huomioi sitä, että rakentamisen läpimenoajat paranisivat myös saman viisi prosenttia, mikä lisäisi vuosittaista liikevaihtoa viidellä prosentilla.
Mutta me olemme ihmisiä
Me olemme ihmisiä. Meillä pitää olla oikeus tehdä virheitä työssämme sekä olla olematta täydellisiä. Meillä pitää olla oikeus tehdä työtä tarpeeksi tehokkaasti. Eikä noita oikeuksia ole käytännössä millään tavalla vielä loukattu ottamalla siitä tunti ja viisikymmentä kaksi minuuttia kestävästä hukkatytöstä kolmetoista ja puoli minuuttia pois.
Olen urani aikana haastatellut ja keskustellut varmasti tuhansien rakennusalan ammattilaisten kanssa eri portailta, eikä vastaan ole tullut montaa tapausta, missä työn määrä olisi ollut aito ongelma. Ongelma on aina ollut työn epäselvyys.
Tähän lopputulokseen me emme pääse lisäämällä työn määrää, ainoastaan lisäämällä työn selkeyttä. Ainoastaan poistamalla epäselvyystekijöitä. Valmistelemalla työntekopaikat paremmin sekä suunnittelemalla logistiikka paremmin.
Eräässä asiakastapauksessani lisättiin merkittävästi työn aikataulun valvonnan määrää aiemmasta osana muita korjaustoimenpiteitä. Ainot palaute, mitä työntekijäportaalta saimme oli “Vittu, oot sie alkannnu välittää siitä, mite meil mennee?”. Kommentin esitti liki eläkeikäinen kirvesmies. Kerron tämän siksi, että se on erinomainen esimerkki siitä, kuinka parempaan valvontaan ja parempaan työnjohtotekemiseen ylipäätään todellisuudessa suhtaudutaan.
Millä tuo prosentin siirto saadaan tehtyä
Työnjohtaminen on vaikea laji. Ylivoimaisesti vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt. Kuitenkin siinäkin on muutamia peruasioita, mitä voi melko pienellä vaivalla tehdä merkittävästi paremmin, kun vain tunnistaa ne kohdat. Olen omassa työssäni kehittänyt suuren määrän erilaisia työkaluja erilaisiin tilanteisiin ja erilaisten tehtävien laadukkaaseen hoitamiseen, jotta työstä suoriutuisi paremmin.
Yksi työkalu, millä voi esimerkiksi vähentää odottamisen määrää on parempi aikatauluttaminen. Aikatauluttamisessa on perinteisesti pari isoa helmasyntiä. Ensimmäinen on antaa liian suurien asiakokonaisuuksien aikataulu. Keskimääräinen ihminen ei pysty helposti hahmottamaan kovinkaan monen päivän työmäärää vaihtuvassa ja muuttuvassa ympäristössä. Jos esimerkiksi kolmen viikon työrupeamalle antaa kolmen viikon aikataulun, ei käytännössä kukaan pysty hahmottamaan kaikkia työvaiheita kolmeksi viikoksi. Tällöin työ ei ole ripeää, vaan sisältää paljon turhaa työjärjestykseen liittyvää suunnittelua, puhdasta velttoilua sekä jahkailua. On myös olemassa leikkisä Parkinsonin laki: työ täyttää sille annetun ajan. Lain pointti menee tässä kontekstissa hieman ohitse, mutta muuttamalla esimerkin muotoon: kolmen viikon työrupeamaan annetaan neljän viikon aikataulu, muuttuu se erityisen toimivaksi.
Parempi aikatauluttaminen tarkoittaa käytännössä hyvin yksinkertaisesti pienempiä työkokonaisuuksia kerrallaan. Olen omissa työyhteisöissäni päätynyt maksimissaan kolmen työpäivän työrupeamiin. Tällöin rakennustyöntekijä hahmottaa kokonaisuudessaan rupeamaan tarvittavan työmäärän ja alkaa tekemään töitä reippaasti. Tärkeää tässä on työn aikataulun pilkkomisen lisäksi aikataulun jatkuva valvonta ja kirjanpito sekä vastuuhenkilön nimeäminen jokaiselle työrupeamalle. Olen kehoittanut työnjohtajaa tarkistamaan jokaisen työntekijänsä aikataulullisen etenemisen kaksi kertaa joka päivä.
On muitakin keinoja ja muitakin työkaluja, joista esimerkiksi konkreettiset työnjohtoteot tai ihmisten johtamisen merkitys ovat suuressa roolissa. Logistiikkaa ei myöskään voi koskaan ylenkatsoa tai siihen läheisesti liittyvää resurssointia.
Lafa OY – Työnjohdon asialla
Mikäli yrityksesi kaipaa selkeyttä työmaille ja haluaa aidosti alkaa tekemään tuota prosenttiyksikön siirtoa, älä pelkää olla yhteydessä! Lafa Oy työnjohtokoulutus antaa hyviä työkaluja rakentamisen ongelmien korjaamiseksi.
