Tiimissä ja alaisena työn tekemisen taidot
Tein aikanaan töitä vesikattofirmassa kattopeltiseppänä. Mun päävastuualue ole kattohuollot ja huoltotason kattopeltisepäntyötä. Paikkailin paljon reikiä, tein uusia läpivientien pellityksiä ja paljon kaikenlaista sekalaista peltihommaa. Välillä myös mitä sattuu muuta vesikattoihin liittyvää työtä.
Yksikkömme oli tehnyt pitemmän aikaa hyvää taloudellista tulosta ja sitä seurasi kasvupaineet. Myyntipuolella kasvua saatiinkin aikaiseksi ja siitä seurasi painetta kasvattaa tuotantopuolta. Palkattiin useampi uusi kattopeltiseppä huoltopuolelle, joista suuren osan koulutin huolto- ja kattotöiden saloihin. Yksikkö alkoi kuitenkin lähestyä pistettä, missä työnjohdolle alkoi olemaan pakottava tarve.
Olin toinen “perustajajäsen” yksikössä. Meitä aloitti kaksi kattopeltiseppää, jotka oltiin oltu alusta asti mukana. Toisen kaverin ollessa selkeästi epäkiinnostunut mistään urakehityksellisestä ja minun taas ollessa kiinnostunut, pidin melko itsestäänselvänä, että tuleva työnjohtopesti olisi minun.
Kun vihdoin tuli aika palkata uusi työnjohtaja ja paikalle palkattiin ulkopuolinen uusi tekijä, oli se melko kylmä suihku. Olin aivan raivona.
“Miten pomo kehtaa ohittaa minut tuolla tavalla”
“Miten kukaan ulkopuolinen voi tietää, mistä tässä hommassa on kyse”
“Minä olin oikeutettu siihen tehtävään täysin itsestäänselvästi”
Ja niin edelleen. En enää muista menikö aikaa viikko, kaksi vai kuukausi, kunnes lopulta eräänä perjantaina otin asian pomon kanssa puheeksi. Tarpeeksi pitkään kuitenkin, että aito ja rehellinen Suomalainen vitutus oli kasvanut melkoisiin sfääreihin sisälläni.
Pomo kuunteli vuodatustani ja ei niin painokelpoista purkautumistani rauhassa tupakki suussa aikansa, kunnes katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi
“Lauri, sä olet ihan uskomattoman negatiivinen jätkä. Ihan kaikki on aina pielessä. Jokainen työkeikka alkaa sillä, että soitat ja valitat, miten se on taas väärin. Jokainen aamu verstaalla alkaa sillä, että sä tulet paikalle, kuin perseeseen ammuttu karhu. Koko firmaa alkaa vituttamaan, kun sä ilmestyt paikanpäälle.”
Ihan sanatarkkaan en voi muistaa, mutta sisältö oli aika tarkkaan tuo.
Se oli melko kylmä suihku. Jo toinen kylmä suihku lyhyen ajan sisään. Ensimmäinen luontainen reaktio oli tietenkin vanha kunnon siilipuolustus. Entistä suuttuneempana lähdin keskustelun jälkeen perjantain kunniaksi kotio. Otti päähän aivan sairaasti. Oli perjantai pilalla. Itseasaiassa kaikki oli pilalla.
Viikonlopun aikana kuitenkin tuli asiaa mietittyä. Tuli katsottua itseään peilistä naamaan. Tuli reflektoitua niitä aamuja, kun menin töihin. Tuli nähtyä, että perhana, pomo oli oikeassa. Minähän olin aivan todella vihainen joka aamu. Olin suorastaan pitänyt sitä “coolina” olla ärtynyt aamulla. Olin suorastaan tehnyt tiedostamattani siitä sellaisen “jutun”, että tällainen on Lauri.
Mitä sitten tapahtui?
Viikonlopun aikana mietin, että mitä voin asialle tehdä? Päätin, että vanha kunnon “fake it, until you make it” tekniikka sopii tähän paremmin, kuin hyvin.
Menin maanantaina aamulla töihin ja teeskentelin olevani iloinen ja pirteä. Toivotin hyvät huomenet kaikille, otin työmääräykset, pakkasin auton reippaasti ja lähdin työmaille. Tein työt valittamatta tehtävistä kenellekään ja koitin olla mahdollisimman oma-aloitteinen ongelmanratkonnassa. Taisinpa siinä ohimennen myydä jotain lisätöitäkin.
Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin vain viikkoa myöhemmin, että enää ei tarvinnut teeskennellä. Töihin oli aivan kiva mennä. Töitä oli aivan kiva tehdä. Urakat valmistuivat nopeasti, provisiot nousivat, asiakastyytyväisyys parani ja lisätyömyynti nousi. Kaikki työn tekemisen elementit paranivat. Miksi? Siksi, että olin tietämättäni ollut aivan sysipaska työntekijä. Minulla oli huonot alaistaidot, tiimityötaidot ja työntekotaidot. Käyttäydyin tietämättäni todella ala-arvoisesti kollegoitani kohtaan, pomoani kohtaan ja jopa asiakkaita kohtaan.
Tästä jäi mieleen vahvasti se, että sillä on todellakin paljon väliä myös omalle mielialalle, kuinka käyttäytyy muita kohtaan. Tästä jäi mieleen, että yllättävän pienellä teolla omaa käyttäytymistä kohtaan voi olla suuret kerrannaisvaikutukset. Tästä jäi mieleen, että pitää aina yhteisössä työskennellessä muistaa miten käyttäytyy muita kohtaan.
On tärkeää muistaa, että tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi joskus valittaa. Etteikö saisi joskus olla huonolla tuulella. Tai etteikö joskus voi antaa maailman synkkyyden vyöryä ylitseen. Tämä tarkoittaa sitä, että omaa käytöstä tulee pystyä tarkkailemaan ja moderoimaan. Pitää pystyä näkemään, kuinka muut näkevät sinun käyttäytymisesi. Ihminen saa olla, mutta syyttä suotta mulkku ei.
