Elettiin noin vuotta 2016. Valtakunnan uutisissa oli melko suurin otsikoin otsikoitu Pekkaniska nostopalveluyrityksen henkilöstöeduista, missä yritys maksoi selvää käteisbonusta mm. työntekijän tupakoinnin lopettamisesta, urheilusuorituksista jne.
Olin itse töissä silloin eräässä kattopeltisepänliikkeessä. Yrityksessä oli panostettu laajalti työntekijöiden hyvinvointiin. Työvaatteet olivat aina parasta, mitä rahalla saa, eikä ollut puutteita. Koskaan ei tarvinnut arastella pyytää uusia hanskoja tai testiin erilaisia hanskoja. Yrityksellä oli kahvivuoheessa pingispöytä, jota työntekijät saivat käyttää, jos ei ollut akuuttia tekemistä. Jotain työntekijöiden arvostuksesta yrityksen näyttämää arvostusta kohtaan kertoi se, etten tähän päivään mennessä ole törmännyt toiseen paikkaan, missä työntekijät saattoivat jäädä perjantaina työpäivän jälkeen tunneiksi pelaamaan pingisturnausta.
Yrityksen omistajat olivat ahkerasti mukana näissä pingismatseissa sekä myös kahvihuoneessa käytettävissä olevassa pikashakissa. Yrityksen omistajaporras päätti sittemmin kopioida Pekkaniskan konseptin myös heidän yritykseen. Idea sai hieman ristiriitaista vastaanottoa, sillä esimerkiksi tupakoimattomat kokivat tupakoinnin lopettamisesta maksettavan tuhannen euron kertakorvauksen hieman epäreiluna, sillä heillä ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia tienata ylimääräistä tonnia.
Tarjolla oli monenlaisia bonuksia. Erilaisista urheilukilpailuihin osallistumisista sai ykkössatasia. Lenkkeilystä ja pyöräilystä maksettiin kilometrikorvauksia. Alkoholin ja tupakan lopettamisesta maksettiin suorat setelikorvaukset. Kulttuurin kuluttamisesta, kuten esimerkiksi kirjallisuuden lukemisesta sekä konsertti/teatteri jne käynneistä maksettiin pieniä korvauksia. Iso osa maksuista perustui luottamukseen.
Seassa oli kuitenkin ujutettuna pari “vitsibonusta”. Siellä oli toimitusjohtajan voittaminen pingiksessä tai pikashakissa sekä hallituksen pj:n voittaminen sormikoukussa tai pingiksessä. Mikäli muistan oikein, korvaukset olivat 10 euroa per.
Kun nämä bonukset julkistettin aivan loppuvuodesta otettavaksi käyttöön heti seuraavalle kalenterivuodelle. Kun luin listan erilaisista mahdollisuuksista läpi, totesin, että minun pala kakkua oli tupakoinnin lopettaminen, kirjallisuuden kuluttaminen, sekä pakko ne pingikset oli kokeilla, vaikka tiesin, etten tule niissä voittamaan.
Kuitenkin eräänä tiistaina heti tammikuun alussa hallituksen pj käveli käytävällä vastaan ja kysyi ikäänkuin ohimennen “Lauri, milloinkas otetaan sormikoukku?”. Minä sitten totesin, että nyt on tilanne sellainen, että päivän hommat on hoidettu, niin vaikka heti. Tässä kohtaa johtaja alkoi hieman kakomaan ja varmistelemaan, että ymmärränhän, että se on kertaluonteinen mahdollisuus ja jos häviän, niin se oli siinä. Ymmärsin. Mikäli summa olisi ollut jotain muuta, kuin 10 euroa, olisin varmaan miettinyt pitempään, mutta kymmenen euron takia en jaksanut stressata. Ei muuta, kuin kokeilemaan.
Asetuttiin kahvihuoneen pöydän ääreen, pyydettiin paikalle todistajia kameroineen, varmistettiin säännöt ja valmistauduttiin kilpailemaan.
Mitään kilpailua ei tapahtunut. Voitin aivan ylivertaisesti. Vedin pj:n pöydän yli vailla sen suurempia haasteita. Enkä olisi etukäteen arvannut seuraamuksia. Mikäli olisin, tuskin olisin koskaan ottanut haastetta vastaan.
Ensimmäinen asia, milloin huomasin, että kaikki ei ole hyvin, kun pj ei enää tervehtinyt minua seuraavana päivänä töissä. Vältteli katsekontaktia. Tätä jatkui viikon verran. Sittemmin huomasin, että kaikissa yrityksen yhteisissä sosiaalisissa tilanteissa minua kierreltiin, kuin kissa kuumaa puuroa. Myöhemmin vielä alkoi muunlainen propaganda, johon en ollut yksinään vastuussa, mutta selkeästi tuo episodi vaikutti tilanteeseen.
Lopputulos on se, että uskon edelleen näin liki kymmenen vuotta myöhemmin, että työsuhteeni irtisanottiin muutosneuvotteluissa ainoastaan siksi, että voitin pj:n sormikoukussa.
Opin tästä tapauksesta lukemaan ihmisiä ennakkoon hieman tarkemmin, ennen kuin suostun kilpailemaan mistään. Onni oli onnettomuudessa, sillä oma työurani lähti siitä varsin miellyyttävään nousukiitoon, kun taas silloinen yritys ja pj:nä toiminut johtaja on tehnyt ainakin kaksi konkurssia.
